Toukokuussa Nordilla

Maanantaina 11.5 koko erityisopettajaksi opiskelevalla Oulun ryhmällä oli tutustuminen Nordin koulutuskeskukseen eli Koulutus Nordiin.  Se sijaitsee Ruotsin Ylitorniolla, Matarengissä. Koulutuskeskus on kolmen maan yhteinen eli rahoitus tule Ruotsista, Norjasta ja Suomesta ja myös opiskelijat ovat näistä maista.

Tämä on pitkään tässä rajalla toiminut koulutus, ja tiedän monta tuttua, jotka ovat opiskelleet siellä. Nykyisin varmaankin lähihoitaja-opinnot ovat yleisimmät, joissa suomalaiset suorittavat tutkintoja. Opetusta annetaan kahdessa paikassa Matarengissä ja Hedenäsetissä.

Koulutuslinjoja on n. 30 ja tuttuja suomalisia opettajiakin oli useita. Opiskelija saa opetusta omalla kielellään ja sinne hakeudutaan Suomessa TE-keskuksen kautta.

Opiskelijoiden opintososiaaliset edut ovat jokaisen oman maan mukaiset ja ymmärsin, että suomalaisilla on selkein valinta ja hakeminen opintoihin. Heitä haastatellaan ja valinnan tekee koulu, norjalaiset ja ruotsalaiset valitsee paikallinen työvoimaviranomainen.

Opiskelijoilla on asuntola, missä he voivat asua, mutta tiedän, että esimerkiksi pellolaiset kulkevat kotoa päivittäin.

Kun kuuntelin opettajia, tuntui, että on katto korkealla ja seinät leveällä. On haasteellista opettaa aikuisia, jolla kaikilla ei ole oikein halua opiskella ja he kokevat, että heidät on joku pakottanut sinne. Muuten ilmapiiri oli mukava ja rahasta ei ole kamalan tiukkaa opetusta ajatellen. En varmaan osaisi olla siellä opettajana, niin haastavaksi koin siellä opettajan työn.

Minna toimi mainiona oppaana kun tutustuimme eri koulutuslinjoihin. Päivän kääntyessä iltaan, menimme vielä makoisille kahveille ihanaan Butikeniin, vanhan ladon yläkertaan. Ostettavaa olisi ollut, mutta voimat loppuivat. Jotenkin olin tyytyväinen omasta työstäni sillä hetkellä, tuntui mukavalta ajaa hurauttaa kotiin.

Toisen lähipäivän tein töitä Kemissä, enkä ollut kuuntelemassa valmistuvien kehittämissuunnitelmia. Kyllä matkailu avartaa, aina oppii uusia asioita kun vierailee jossakin ja oma maailmal kin näyttää mukavammalta sen jälkeen!

Inklusiiviset oppimisympäristöt lähipäivillä 14- 15.4.2015

Olin pontevana maaliskuun lähipäivien jälkeen ja paneuduin opintoihin toden teolla. Sain mielestäni paljon aikaan ja oppimista tapahtui, väitän. 

Huhtikuun lähipäivillä oli aiheena jo helmikuussa annettu aihe inklusiivisiin oppimisympäristöihin. Meidän ryhmällä Susanna, Hannele, Tapio ja minä aiheena oli fyysinen toimintakyky. Aloitimme työstämisen jo helmikuussa ja se teki prosessista liian pitkän ja vaivalloisen. olimme yhteydessä lähinnä sähköpostitse, koska AC oli epävarma kuuluvuutensa vuoksi. 

Esitimme ensimmäisenä työmme heti tiistai -aamuna. Nyt kun asiaa miettii, olisimme voineet monipuolistaa esitystämme, mutta takaraivossa oli myös omat osaamisen näyttämisen tavoitteet. Valitsimme kuitenkin asiat, jotka olivat mielestämme esittämisen arvoisia. perästä kuuluu, miten meni!

Yleensä ryhmillä oli aivan uskomattoman kiinnostavia ja monipuolisia esityksiä. Asiaa tuli ovista ja ikkunoista. En ole vielä omaksunut puoliakaan, enkä ole vielä ehtinyt tutustua Optimassa oleviin materiaaleihin. Jos kaiken opin ja omaksun, niin tietomäärä lisääntyy hurjasti. 

Koulutuksessa on todella osaava, taitava ryhmä opettajia, joilta kaikilta oppii uutta asiaa, vinkkejä ja tapoja arkeen.Tosi antoisat ja opettavaiset lähipäivät. Kiitos!

Maaliskuun lähipäivät 12- 13.3.2015

Lähipäivillä oli taas paljon uutta opittavaa asiaa. Ihmiskäsitykset ovat aina mielenkiintoisia. Nehän näkyvät meidän työssämme ja toiminnassamme halusimmepa tai emme. Työstimme jokainen omaajokainen omaa Hojks-prosessin osaamisen osoittamista. Minullehan isossa ryhmässä työskentely on jotenkin vaikeaa, erityisopiskelija kun olen. Mutta keskustelin muiden kanssa ja tuntui, että viisastuin. Keskustelut kyllä jo vievät asiaa eteenpäin.  

Mukavaa oli myös, kun Oululaisia Luovin opiskelijoita oli käymässä ja he kertoivat opinnoistaan ja niiden järjestelyistä omalla kohdallaan ja saamastaan tuesta. Oli antoisaa kuulla heidän ajatuksiaan.  Kiitos heille, he olivat rohkeita.

Työstimme Matroxin kirjallisuustehtävää inklusiivisistä oppimisympäristöistä.  Tehtävän kanssa meidän ryhmällä tulee vielä kiire. Yhteinen työskentelyaika jäi vähiin, mutta luotetaan, että työ onnistuu.

Olin taas intoa täynnä ja flow-tilassa tullessani perjantai-iltana kotiin. Kiireisen viikonlopun jälkeen toivottavasti auringonpaiste näkee minut innokkaana opiskelijana ja hyvänä työntekijänä loppukevään!